Kuolema työssä

Työpaikan talo oli rakennettu harvoista laudoista ja siellä tuoksui kuiva ja kuuma auringonpaiste. Työhuoneet olivat ylemmässä kerroksessa ja talon alaosa oli kapeampi, kuin yläkerta. Työtoverini Anna ei ollut tullut töihin ja oli jo kaksi tuntia myöhässä ilmoittamatta. Se ei ollut hänen tapaistaan ja menin huoneeseeni soittamaan hänelle kännykästäni. Anna vastasi ja taustalta kuului kovaa melua. Hän sanoi, että oli tulossa, mutta oli juuri ylittämässä katua. Sitten puhelu katkesi. Katsoin kännykkääni ja siinä oli puhelun loppumisaika 12:30. Olin huolissani ja pelkäsin jotain ikävää tapahtuneen. Hänen kännykkänsä oli mykkä. Muistin Annan miesystävän Bertilin ja soitin tälle. Puhelimeen vastasi ensin joku muu ja pyysin Bertiliä. Sitten Bertil urahti puhelimeen: - Bertil. Kysyin häneltä tietäisikö hän missä Anna on. Bertil selvitteli vain kurkkuaan. Kysyin lisää Annasta, tulisiko Anna töihin. Bertil sanoi: - Ei. Sitten Bertil kertoi, että oli juuri tapahtunut liikenneonnettomuus. Bertil vaikeni. Kysyin häneltä oliko Anna jäänyt auton alle. Bertil vastasi, että oli. Minulle tuli yhtäkkiä hirveä olo ja kysyin mieheltä oliko Anna kuollut ja hän vastasi että kyllä oli, Anna oli kuollut ja sitten hän sulki puhelimen.

Huoneeni puhelimessa kuulin, että E.llä alkava työtoverikin oli kuollut. Aloin itkeä hillittömästi. Räkä valui virtana enkä pystynyt näkemään kunnolla kun menin johtajan huoneen ovelle. Se oli kiinni, en tiennyt oliko siellä kokous vai halusiko hän vain olla rauhassa. Itkien surkeana koputin, ei vastausta, avasin oven ja johtaja istui paitahihasillaan suuren pöytänsä takana. Hän ei nostanut päätään. Seisoin siinä itkeä päristellen ja henkeäni haukkoen kun hän laski paperit käsistään ja kyllästynyt ja äreä ilme kasvoillaan katsoi minuun sanoen: - No mikä nyt taas. Joko taas pitäisi saada sairaslomaa kun ei jaksa olla töissä ja kaikki kiusaa. Ei helvetti, ei tällaisesta mitään tule…
Vihdoin sain nyyhkäistyä, että Anna on kuollut. Silloin johtaja vakavoitui ja alkoi kuunnella mitä minulla oli sanottavana. Pärskien kerroin mitä juuri olin kuullut Annan miesystävältä puhelimesta. Kuunneltuaan johtaja sanoi, että voisin ottaa vapaapäivän, kyllä hän ymmärtäisi ja että yrittäisin saada itseni rauhoitettua. Aloin kertoa, että vielä joku toinenkin oli kuollut, mutta en saanut nimeä mieleeni, kun Annan kuolema oli niin järkyttänyt minua. Lopulta poistuin johtajan huoneesta, jonne johtaja jäi pohtimaan mitä Annan kuoleman jälkeen pitäisi tehdä.

Tulin toimistotilaan ja kävelin ulko-ovea kohti. Yhtäkkiä nurkan takaa näin punaisen takia, mustat saappaat ja kasan laukkuja heilahtavan tuolin päälle. Nurkan takaa ilmestyi Anna hymyilevänä. Ihmeissäni seisoin paikallani ja sitten aloin kysyä häneltä miten hän siinä oli. Mielessäni ajattelin, että se puhelimessa kuulemani juttu oli erehdys ja auton alle jäi joku toinen, jota Bertilkin luuli Annaksi. Tulin iloiseksi, mutta olin silti vielä hämmentynyt. Ajattelin samalla, että nyt johtaja olisi minulle jälleen tosi vihainen, kun olin järjestänyt tällaisen shown. Enkä tietenkään voinut lähteä työstäkään. Menin lähemmäksi Annaa ja sanoin hänelle, että Bertil oli kertonut ikäviä uutisia. Annan kasvoilla oli hymy, mutta samalla hänen asentonsa oli ylimielisen tuntuinen. Sitten Anna sanoi: - Niin enpäs olekaan kuollut, huijasin vain. Kysyin että oliko koko puhelinjuttu ja kaikki ollut huijausta, minun huijaustani. Anna vasta: - Oli, menitkin sitten kokonaan lankaan. Olin järkyttynyt, ei noin hirveällä asialla saanut huijata. Anna oli sitä paitsi vahingoniloisen oloinen mutta myös uhkaava. Omasta kolostaan hyppäsi muutama muukin työtoveri eteeni. Joukosta eteeni hyökkäsi Teresa, joka innoissaan elehtien alkoi puhua kovaan ääneen minulle.
- Eikös tunnukin nyt niin pirun hyvältä? Tässä oli sulle takaisin kaikesta siitä paskasta, jonka itse järjestit meille ja me uskottiin. Hän jatkoi vielä, mutta kaikkien alettua huutaa samaan aikaan äänistä syntyi pelkkää kakofoniaa. Joukko tiivistyi minun ja ulko-oven väliin ja tunsin olevani ansassa. En voinut ymmärtää miten joku voi olla niin julma ja raaka ja pilailla kuolemavitsillä, omat tarinani olivat olleet sairaudestani ja olivat olleet totta.