torstai 14. syyskuuta 2006

Aamiainen

Oltiin jossain kosteassa pajuja kasvavassa paikassa ja minä lähdin pois sieltä. Minulla oli polkupyörä ja kävelin asfalttitielle joka vei pikkukaupungin keskustaan. Mäen päällä jalkakäytävän keskellä oli ruokapöytä, jonka äärellä perhe oli syömässä. Takaani kuului ääni, joka sanoi että joku tulee päivälliselle. Ohitin pöydän ja lapsi kysyi kuka on tulossa syömään. Isä oli järkäleen tyyni ja jatkoi syömistä. Lapsi kysyi uudestaan. Ajattelin että minä häiritsin heidän syömistään. Sitten ohitin heidät ja kaupungin keskusta näkyi. Liikkeitä ja katu joka vietti alaspäin. Etsin kauppaa silmilläni ja löysin avoimen. Oli aamun aikainen hetki ja kadulla oli tyhjää. Jatkoin matkaa. Tulin asunnolle ja samalla sinne tulivat muut orkesterin jäsenet, jotka olivat tulleet autolla. Kahdella oli kypärät päässään ja he istuivat sohvalla naureskellen. Sitten toinen heistä sanoi löytäneensä jotain jännää ja meni kassistaan kaivamaan valkean pyssyn. Oli ihan tavallista että muusikot näkivät kaikkea väkivaltaa ja siksi heillä oli kypärät ettei kävisi huonosti. Oli yö ja yhtäkkiä herättiin huoneessa. Säpsähdettiin sängystä ja lähdettiin heti yöasuissa aamiaistalolle. Keikka oli loppu ja minä tahdoin jotain hienompaa. Ei kahvilan aamiaista koska se olisi ollut liian kallista, mutta ajattelin tuoreita sämpylöitä. Kävelimme sukkasillamme kadun kulmaan, mutta sämpyläkaupat olivat vielä kiinni. Hetken epäröityäni muistin että ehkä Siwassa olisi aamutuoreita sämpylöitä. Tie sinne oli jäistä sulaneen kurapolun kautta ja yritimme olla kastelematta sukkiamme. Saimme neljä paistovalmista sämpylää ja palasimme aamiaiselle. Kinkku oli isoja viipaleita ja meille tuli erimielisyyttä sopivasta koosta. Lopulta minä osasin jakaa isot kinkkuviipaleet neljänneksiin.