sunnuntai 14. toukokuuta 2006

Serkkulassa

Oli aamun varhainen hetki ja hiippasimme serkkupojan kanssa ulos nukkuvasta talosta. Olimme katsoneet toisiamme silmiin ja sanattomasti sopineet menevämme harrastamaan seksiä ulos, kun kukaan ei vielä ollut liikkeellä. Talon lähellä kulkevalla tiellä kuitenkin jo velipoika ajeli polkupyörällä ja teki hyppytemppuja. Puhuin hänelle ja sovimme, ettei hän kertoisi kenellekään. Hän sanoi, että särmi pitää laittaa, koska hän ei halua nähdä. Menimme patjalle, joka oli tien varressa ja vedimme verhoja eteen. Paikka oli kuitenkin liian avoin, naapurin talostakin siihen näkyi ihan liian selvästi. Serkkupoika ehdotti, että mennään hänen paikkaansa. Kuljimme talon ohi sen toiselle puolelle ja siinä, vessatien vieressä nurmikolla oli serkkupojan patja. Paikka näkyi vain niille, jotka kävisivät veskissä. Kiistelimme siitä kumpi olisi päällä, minä sanoin, että en todellakaan halua olla se, joka siinä näkyy, jos joku sattuu yllättämään. Sitten serkku alkoi hommiin ja hetken oli ihan kutittavan ihanaa, kunnes vessapolulla häivähti jonkun varjo. Vetäisin salamana peiton päällemme ja työnsin serkkupojan pois päältäni. No se oli serkun isä, joka vähän hämillisenä tervehti meitä, leikimme juttelevamme niitä näitä.

Sisällä talossa oli valtaisa määrä väkeä, suurin osa vanhoja ihmisiä, oli kahvitarjoilu. Täti pyysi minua ottamaan kahvia ja pullaa. Hellan kulmalla oli pelkkiä kuppeja, katsoin ympärilleni ja huomasin, että ihmisillä oli pelkät kupit. Täti ei jostain syystä ollut kattanut lautasia lainkaan. Otin keltaisen kupin ja täti kaatoi siihen kahvia. Vanhemmat ihmiset olivat kaikki minulle tuntemattomia. Joukossa oli kuitenkin serkkutyttöni pohjoisesta, jonka tunnistin, vaikka hän olikin hirveän vanhentunut. Siellä oli myös kaksi muuta serkkupoikaani, toinen pohjoisesta, toinen etelästä. Pohjoisen serkkupoikani ei ollut vanhentunut. Halusin näyttää kaikille serkuille kotisivuni ja taidettani.

Huomasin yhtäkkiä, että kello oli viisi iltapäivällä ja katsoin valmiiksi, missä täti piti puhelintaan. Olohuoneen nurkassa oli piironki, jonka päällä erotin valkoisen puhelimen luurin. Minun pitäisi soittaa isäpuolelle, jotta hän olisi ajokunnossa ja tulisi vastaan. Laskin, että ehtisin vielä käydä kaupassa ja ostaa keskaria. Mainitsin kotiin lähtemisestä ja joku alkoi kaivaa juna-aikatauluja. Minä kauhistuin ja aloin kailottaa, ettei minulla ollut mitään rahaa. Sitten täti sanoi, että eräs pariskunta on menossa kotikaupunkiini, heillä ehkä olisi tilaa autossaan. Puhuin tämän pariskunnan naiselle, mutta hän ei vastannut, vaan etsi jotain sukulaistaan joukosta katseellaan. Hermostuin ja vaadin saada vastausta, saisinko kyydin kotiin vai ei.

Oli kiire, olimme menossa autolle ja keräsin juhlakansaa väistellen tädin olohuoneesta kamojani. Musta kassi ja kaksi kangaskassia. Mustassa kassissa oli kamera ja sillä oli pakko ottaa pari kuvaa, vaikka olikin tulipalokiire. Tavaroita oli tipahdellut kasseista vaatteita pursuavalle nojatuolille ja piirongin rojun joukkoon. Keräsin mielestäni kaikki ja syöksyin eteiseen. Pohjoisen serkkupoikani odotti minua ja otti minut kainaloonsa. Muut vitsailivat, että serkkupoika oli sitten vierustoverinsa valinnut, se olin minä. Väyvättelivät, että serkkupoika oli ihan heikkona minuun. Pohjoisen serkkupoika tokaisi heille, että miksei olisi, Katili on niin suloinen.

Tulimme auton luo, se oli pikkubussi, jossa oli kahdeksan istumapaikkaa eikä siinä ollut kattoa. Istahdimme pohjoisen serkun kanssa takapenkeille ja bussi lähti matkaan. Talolta lähdettyä oli valtavan jyrkkä alamäki ja jäimme serkun kanssa pois, koska epäilimme jarrujen kestämistä täydessä kuormassa. Auto menikin edellämme kovasti kitisten, pääsimme alhaalla takaisin kyytiin ja matka jatkui.

Tulimme ulkomaille, muu porukka meni käymään jossain museon tapaisessa, jossa oli valoja välkkyvä puolikaariportti. Me jäimme pohjoisen serkun kanssa bussin viereen. Katu oli kivetty suurilla graniittilaatoilla ja huomasin juuri ennen muun porukan palaamista joen yli johtavan sillan pielessä pyöreän syvennyksen, jossa oli kuivunut suihkulähde. Siinä oli mielenkiintoisia pikku tavaroita. Aloin kerätä niitä käsiini. Tummasta kivestä sileäksi hiotut kivikorut, joissa oli eläinhahmoja. Eräässä korussa eläinhahmo suureni ja pieneni, kun korua piti paikallaan. Minä tiesin kertoa, että tässä maassa oli tällainen hieno tapa, että hyvät tavarat jätettiin tällaisiin paikkoihin, että tarvitsevat voivat niitä ottaa. Paikassa oli mustia muovipuseeja, joissa oli kaikenlaista mielenkiintoista, mutta meillä oli kiire, enkä ehtinyt ottaa kuin muutaman jutun mukaani. Jouduin juoksemaan bussin perässä, koska se oli jo ajanut liikennevaloihin. Löytämäni esineet tipahtelivat juostessa nupukiville.

Päästyäni auton luokse sain luvan käydä hakemassa esineitä. Löysin kaikenlaista muuta, mutta niitä mustia kivikoruja ei enää ollut. Tulin takaisin autolle ja mukanani oli henkilöauton etuvalon kuori, jossa oli sisällä peili ja se heijasti muka hienosti valoa, jos sen sisään laittaisi jotain erityistä.

Ei kommentteja: