Savihevonen

Seisoin parkkipaikan laidalla ja olin muovannut savesta tulitikkulaatikon kokoisen kömpelön hevosen. Teos oli jo kovaa vauhtia kuivamassa ja jouduin veistämään kuivunutta savea saadakseni hevoselle jalat. Takajaloista tuli ensin hienon näköiset, ihailin niitä ja ne näyttivät aivan oikeilta hevosen jaloilta. Sitten veistin niitä vielä hiukan ja ne olivat yhtäkkiä niin ohuet, että olivat vaarassa katketa. Hevosen selkä ja pää olivat vielä muodottomia kun otin yhdestä takajalasta sormin kiinni ja väänsin. Jalka irtosi hevosesta nivelen varassa. Etujalat irtosivat nivelille parina. Nivelkohdat olivat murtuneet ja minun piti vielä tehdä paljon sormin muovaustyötä, että saisin hevosen vatsan ehjäksi. Sitten kuulin mainoksen. -Huippuunsa viritetty muovaustyö nähtävänä Mittatiedon sivulla.Menin parkkipaikan laitaan, jossa kasvoi sireenipensaita. Näin hienosti kiiltävän konepellin ja vein kasvoni aivan lähelle sen pintaa, pieniä naarmuja näkyi ja joissain kohdissa savi oli hiukan paakkuuntunut. Mutta se oli hienosti muovailtu. Jatkoin katsomista, konepellistä taaksepäin ei ollut tuulilasia tai kattoa. Mietin, että ei tietenkään, ei noin pienestä savimäärästä sellaisia olisi saanut. Takaosa oli musta heteka. Se tuntui minusta huijaukselta ja katsoin ympärilleni voisiko jollekin kertoa asiasta.