Olin kilpahevosen rakas

Englantilainen kilpahevonen oli loukkaantunut kisoissa. Sen arvo oli 16 miljoonaa puntaa ja nyt sen jalkaan oli tullut vakava vamma. Minä menin sitä hoitamaan. Selitin, että piti aiheuttaa kipua muualle, niin se varsinainen vammakohta rentoutuu ja parantuminen helpottuu. Puristelin polkupyörän pinnoja ja niistä sitten kipu meni eri kohtiin. Aamulla se hevonen sitten heräsi ja oli ihan miehen näköinen. Hän sanoi, että oli nukkunut tosi hyvin ja kosi minua. Sanoin, että tulee sitten vaan Kallioon (jonne olin muuttanut saman yön aiemmassa unessa). Pussattiin. Uni eteni niin, että pussattiin ja hevonen-mies oikeasti rakastui minuun. Vaan eräs, manageri kai, tahtoi minut pois kuvioista. Hän selitti, että olin ihan väärää tyyppiä hevonen-miehelle. Pussailtiin kuitenkin. Hevonen-mies pääsi jalkeille ja osallistui Englannin kuningattaren erikoispalkintojuhliin. Minäkin olin siellä paikalla ja jossain vaiheessa kuningatar kysyi, oliko ketään, joka ei osaisi kreikkaa. Minä vastasin, että en osannut kreikkaa, mutta olen pussaillut hevonen-miehen kanssa. Kuningatar sanoi englanniksi, jota puhuimme, että vitsailin. Minä vastasin, että en vitsaile. Hänen ilmeensä oli jännä. Unen loppuvaiheessa se manageri tuli todella agressiiviseksi ja heitti minut hevonen-miehen sängystä eräänä aamuna. Sitten unessa hevonen-mies etsi sellaisessa toimistossa erästä Bethiä (joka olin niinkuin siis minä). Toimistosta tuli minun näköinen nainen, mutta hänen nimensä oli Debbie. Unen lopussa selvisi, että hevonen-miehen onnettomuus oli aiheuttanut shokkitilan ja hän oli kuvitellut kaiken. Omituista oli vain, että minä seisoin haikailevana katsomassa häntä, kun asia selvisi hänelle.