torstai 11. tammikuuta 2007

Hiekkatie ja pirskeet

Oli illan hetki ja makasin hiekkatiellä käpertyneenä sikiöasentoon. Siinä vain oli pakko olla. En päässyt liikkumaan. Toisella puolen tietä oli omakotitalo. Tuli aamuyö ja sitten koirat alkoivat tulla. Ihmiset päästivät ne yksin juoksemaan, kun kukaan ei nähnyt. Koiria juoksi ohitseni. Talossa, joka oli tien vieressä, heräiltiin ja siellä oli isoäiti lapsenlapsensa kanssa yöpuvuissa aamupuuhissa. Isoäiti oli erittäin ihana ja ajattelin hänen olevan täydellinen lapsen kasvattaja. He tekivät aamiaista ja sitten aikoivat tulla ikkunaa katsomaan uutta päivää. Yritin raahautua pois näkyviltä. Onneksi he eivät nähneet minua. Soitin Emoselle kännykällä ja itkin. Samalla ilmoitin, että pärjään kyllä. Sitten näin koiran, joka oli matalaa rotua ja jolla oli isot, pystyt korvat. Kerroin puhelimeen Emoselle, että nyt näkyy avaruusolio. Lopetin puhelun ja koira tuli kohti. Se ei juossut ohi, vaan jäi luokseni. Se rämähti päälleni niin kuin se olisi menettänyt liikuntakykynsä. Yritin hilata itseäni hiekalla eteenpäin ja koira oli vain päälläni. Aloin silittää sitä ja se olikin todella iso ja karvaton koira. Sen nahka oli tummanharmaa ja pehmeä. Nautin sen silittämisestä. Se kuunteli pusikosta kuuluvaa emäntänsä ääntä ja katsoin tarkkaan tulisiko sieltä joku, mutta ei tullut. Yhtäkkiä se lähti pois ja jatkoi matkaansa hiekkatiellä. Minä olin saanut vaaleihin housuihini hiekkatahroja ja yritin puhdistaa niitä.

Olin Itäkeskuksen betonisen parkkihallin näköisessä paikassa ja siellä oli valoilla loistavia uusia liikkeitä, joissa myytiin kaikenlaista. Nappasin erään miehen mukaani. koska minulla oli selvä visio kuinka voisin myydä hänelle ja hänen firmalleen todella upean idean. Lähdimme kohti betoniportaita ja halusin hänen menevän edelläni, koska en tahtonut hänen haistelevan minua noustessamme portaita. Ovella hän kuitenkin intti haluavansa minun menevän edellä, että oli epäkohteliasta mieheltä antaa naisen tulla perässä. Kipusin portaat ylös ja tulimme toiseen kerrokseen. Siellä ajattelin johdattavani miehen omaan työhuoneeseeni ja improvisoivani sen idean. Sisään tullessa näin kuitenkin omituista liikettä käytävällä ja kun jatkoin matkaa kohti huonettani, oli siellä kirkkaat kuvausvalot ja silloin jotenkin muistin, että oli firman mainoskuvaus meneillä. Huoneeni pöydällä istui Osku-kissa ja katsoi rauhallisena kameraan kun Lapsiminää haastateltiin.

Poistuimme, ettemme häiritsisi kuvauksia ja menimme firman aulaan, jossa oli valtava pöytä katettuna täynnä kaikenlaisia herkkuja. Kiinalainen johtaja hyökkäsi paikalle ja alkoi tervehtiä mukanani olevaa miestä. Hän oli pukeutunut mustiin farkkuihin ja piti käsiään taskuissa. Tiesin että hän oli tyttäreni ex-mies, mutta esittelin hänet iloisena tulevaisuuden asiakkaana. Johtaja taputteli miestä olkapäille ja kehotti pöydän antimille. Mies sanoikin olevansa kovin nälkäinen ja hyökkäsi suorastaan keräämään lautaselle ruokaa. Naiskollegani tuli viereeni ja kysyi kuiskaillen kuka mies oli. Vastasin että hän oli tyttäreni ja minun yhteinen. Naisen silmät laajenivat, hän piti paljastuksesta ja kiirehdin korjaamaan, etten ollut koskaan ollut miehen kanssa millään lailla tekemisissä.

Oli minun vuoroni mennä kuvaukseen ja kurkistin ovelta, kun tyttäreni puhui sujuvasti kameralle asioita. Minun haastattelussani oli mukana Andy McCoy, joka istui kuvaushuoneen tuolilla valmiina.

Ei kommentteja: