Korvasieniä apteekista

Olin johtajien välisessä pikkuhuoneessa ja menin viereiseen huoneeseen sanomaan, ettei firmaa löydy Google-hausta enää. Otin printin kaikista hauista ja esittelin sen. Siinä oli kolme sivua ja aika moni niistä oli jotain korvausvaatimus- tai oikeusjuttuja, joissa firman nimi mainittiin. Varsinaista firman kotisivua ei löytynyt lainkaan. Johtaja nojaili tuolinsa selkämykseen ja sanoi että ei tietenkään näy, mutta otapa kesä- tai heinäkuun tai siitä taaksepäin haku niin jo löytyy. Sanoi, että kädessäni olevissa hauissa oli jo ihan kaikki ja ettei firmaa voinut näkyä, kun sitä kotisivua ei oltu oikein koodattu. Lähdin pois ja menin vessaan. Vanhasta vessasta tuli pyyhe ympärillään firman uusi työntekijämies, joka tervehti minua iloisesti ja toivotti minut tervetulleeksi. Kysyin missä oli naistenvessa ja hän neuvoin minut sivukäytävälle. Kun tuli vessasta kampaamasta minulla oli kaksi suurta tuppoa aivan kuin irti leikattuja hiuksiani kädessä. Rämähdin lattialle järkyttyneenä itkemään. Mietin, että en voi jäädä tänne. Sitten jäin odottamaan, että edes joku tulee kysymään mikä on hätänä, jotta olisin voinut näyttää ne hiukset ja päässäni olevan kaljun kohdan. Kukaan ei liikahtanutkaan. Päätin olla näyttämättä heikkouttani ja katsoin uudelleen käteeni eikä hiuksia enää ollut nyrkissäni.

Menin ulos ja ajoin hissillä alas. Olin menossa pieneen syrjäiseen apteekkiin, josta aina sairaslomani aikana kävin ostamassa tuoreita korvasieniä ja paahdettuja kastanjoita. Siellä oli muutakin mielenkiintoista syötävää, itämaisia enimmäkseen. Katsoin taakseni ja ajattelin mennä kertomaan johtajalle apteekista, että tiesikö hän mistä korvasieniä saa ympäri vuoden. Sitten mietin, että olisi kiva kertoa, että tällaista minä tein sairaslomani aikana. Mutta en tahtonut kertoa, joten päätin olla menemättä apteekkiinkin, kyllä minä sinne osaisin mennä myöhemminkin. Palasin hissillä toimistoon ja marssin suoraan kahden johtajan huoneen välissä olevan pikkuhuoneeni ovelle.